Viikkoa ennen häitä, samana päivänä kun lähdettiin ajamaan pohjoiseen häitä järjestelemään, oli määrä hakea sulhasen puku vuokralle ja samalla tietty sovittaa vielä sitä. Olipa hyvä, että sovitettiin. Lahkeet oli 10 senttiä liian lyhyet! Nii-i, kymmenen, ei pari, senttiä! Onneksi ompelija oli paikala ja lahkeitten pidennys onnistu muutamassa minuutissa.
Hääviikon puolivälin tienoilla meille selvisi, että tie, joka kulkee kirkon ja juhlapaikan välillä, suljettaisiin hääpäivänä puoleksi tunniksi alkaen klo 16.45. Vihkiminenhän alkoi klo 16. Läheltä piti, mutta kaikki ehti kuiten ohittaa tuon tiepätkän ennen kuin se suljettiin. Ehti kyllä vähän hiki nousta otsalle..
Ai niin joo, meidän kuulutuksia ei luettukaan kirkossa häitä edeltävänä sunnuntaina. Paniikkia siinä iski jo kun pappi siirtyi kuolleiden muistoksi sytytettyjen kynttilöiden jälkeen tulevan viikon seurakunnan tapahtumiin. Missäs me.. Eikö tässä pitäs tulla..??! Sitähän me pelättiin jo, että jos ne esteiden tutkintapyyntöpaperitkaan ei ole tullu perille, postissa ne laitettiin reilu kuukausi ennen. Messun jälkeen kyselyt papilta ja se ei voinu muuta sanoa, ko että hän ottaa selvää ja soittaa seuraavana päivänä. Ilta meni vähän käet tutisten - eihän sitä ehtis ennään uusia tutkintapyyntöjä tehdä, nehän vaatii 7 vuorokautta! Onneksi oli sattunu vain inhimillinen erhe: kanslisti oli unohtanut meidän puhelinkeskustelun, jolloin kuulutusten ajankohdasta sovittiin. Harmitti kyllä, ainutkertainen tilanne olis ollu sekin.
Muutaman kerran saatiin siis säikähtää vähän enemmän, mutta onneksi nämä eivät kuitenkaan itse juhlapäivään vaikuttaneet.
Jotta se hääpäiväkään ei olisi täydellinen, piti niitä mokia sattua silloinkin.
Keittiöhenkilökunnalta jäi osa ruokien nimilapuista laittamatta paikalleen: kumpikohan on maitoa ja kumpi kahvikermaa? Onneksi laktoosi-intoleranssia vakavampaa allergiaa ei ollut - olis muuten jääny tarpeellinen info ruuista saamatta vierailla. Harmittaahan ne vaivalla askarrellut nimikyltitkin..
Samanen porukka kaatoi kahvit kuppeihin liian aikasin tai pannu oli sökö: kylmää kahvia. Minä en onneksi ole kahvi-ihmisiä, mutta melko moni muu oli.
Edelleen sama porukka kaatoi puoli kulhollista boolia lattialle: ihmettelinki mitä ne alko moppaamaan kesken juhlan.
Kun kerran aloitin, niin en voi olla mainitsematta yhtä seikkaa, joka mulle kyllä hyppäs silmille. Yhdellä tarjoilijatytöistä (nuoria, ikää luultavasti alle 18) oli hihaton paita päällä. Oli aika mauton, tilanteeseen sopimaton. Luultavasti ohjeistuksena oli ollut "valkoinen paita ja mustat housut". Ei minusta ihan riittävä. En kyllä tiä kiinnittikö kukaan muu huomiota, ehkä sitä itse juhlien järjestäjänä huomasi herkemmin pieniä juttuja..
Nyt kun vastoinkäymiset ja virheet on kerrottu, voidaan siirtyä niihin ihaniin hetkiin. Ja niitähän oli päivä täynnä (älkää siis ymmärtäkö niin, että nämä mokat olisivat mitenkään pilanneet päivää - ei ollenkaan).
Mutta niistä sitten seuraavalla kerralla.
- rouva :o)
